Yhteystiedot

Tapahtui Tahkolla 08.02. - 10.02.

Niin niin, Tahkolle piti päästä, mopotapahtumaan, kyllä. Ja ketäpä lähti kyytiin tummaan Skodaan? Ykköskuski, Teknikko, Herra Iso Herra ja Maskotti hyttiin ja kassit takapaksiin. Mutta mutta, jotain oleellista tästä yhtälöstä nyt puuttuu...ei yhtään mopoa mukaan?! Mitä tämä tarkoittaa? Mitäpä niillä mopoilla, kun ei niillä kukaan aja kuitenkaan... TUNARIT istuu terassilla.

Lähtö oli  sovittu perjantaiaamuksi, vaan kuinkas siinä sitten kävikään...ei se mennyt niin. Aamu ehti vaihtua päiväksi, ennen kuin tien päälle päästiin. Mistä moinen nysväily, no siinä nyt oli kaikenlaista säätämistä. Kuskina toimi ykköskuski, kuinkas muuten? Usein pidettyjen taukojen ja harhailun johdosta perille pääsy vähän kesti. Ja kun se vihdoin koitti, oli asumusten  avaimet hukassa. Se oli kylläkin TUNAREISTA riippumattomista syistä, mutta hihathan siinä paloi ja kielenkäyttö oli jotain muuta kuin kohteliasta kahvipöytäkekustelua. Sitä säätämistä kesti aikansa ja vihdoin päästiin asiaan eli asettautumaan taloksi ja tapaamaan toisia mopokansalaisia.

Huoneistohotellin ylimmän kerroksen sviitti oli varattu mopoväen käyttöön viikonlopun ajaksi. Perjantai - illaksi oli järjestetty leppoisaa kuulumisten vaihtoa makkaranpaiston ja karaoken lomassa. Makkara tirisi ja rallit raikui, tanssijalka vipatti ja kielenkannat lauloi. Olihan se tämäkin ilonpito ajoissa ja päätettävä kärsälleen painuttava, koskapa koska, olivat tapahtumanjärjestäjät suuressa viisaudessaan keksineet asettaa kisailun alkavaksi lauantaiaamusta kello 10.00. No mutta, kärsälleen siis,yömyssyllä tietenkin.

Lauantaiaamu tuli ja meni. Jäällä oli jo kisailut kisailtu ennen kuin TUNARIT sinne ehtivät. Niin tyypillistä, niin tyypillistä jotta. Vaan eipä olleet terassilla, ei. Nukkumassa ja sitten kalsareissa ja sitten syömässä ja sitten juomassa ja siinäpä se. Ei ehditty kisapaikalle ennen viimeistä lajia. No sitä sattuu ja TUNAREILLE sitä sattuu joka kerta. Perinne mikä perinne, mitä sitä katkaisemaan. Kisailun jälkeen oli vapaata aikaa ennen ruokailua, palkintojenjakoa ja yhteistä illanviettoa. Se oli hyvä hetki saunoa. 

Posket punaisina, saunan jäljiltä ja kainalot suihkun raikkaana oli hyvä kiivetä kattohuoneistoon muiden joukkoon. Vaan, niin niin, kuten arvata saattoi, myöhästyivät, TUNARIT. Jokainen on lahjakas jossain ja TUNARIT tässä, myöhästymisessä. Mutta vahinko ei ollut suuri, sillä ruokaa oli riittävästi, joten saivat pikkumasut pömpölleen myöhästyneetkin. Karaokea ja tanssia,  kurkku ja polvet kipeiksi, mutta mistä se seuraavan aamun pääkipu johtui? Ehkä se oli se huono ilmanvaihto tai liika sosiaalisuus. Jatkot, levyraati ja henkinen valmennus TUNAREIDEN boksissa. Valmentajana toimi vieras kaukaa pohjoisesta. Hän on mies paikallaan ja saa asiakkaan kuin asiakkaan purut putsattua. Näillä mentiin, kunnes oli aika ummistaa silmät ja laskeutua unen tuomaan ihanaan tajuttomuuteen.

Sunnuntaiaamuna TUNAREIDEN majapaikat siivoontuivat ja kamat kasaantuivat varsin reippaasti ja varsin ajoissakin. Kotimatkalle päästiin jo aamu kymmeneltä, mikä on todella hyvin, kun puhutaan sunnuntaiaamun kotiinlähtöajoista. Ajovuoron arpaonni oli suosinut Maskottia ja kotimatka alkoi siis vaarallisen naiskuskin luotsaamana. Mutta mikäpäs siinä sitten auttoi, pojat pitelivät naamat valkosina penkinlaidoista, turvavöihin köytettyinä ja ryystivät jaffaa, kun alati höpöttävä ja kikattava typy polki kaasua ja käänteli rattia. Joutuihan se matka näinkin. Kolmensadan kilometrin jälkeen vaihdettiin kuskiksi yksi pojista, varmuuden vuoksi, sillä onhan kuitenkin niin että, nainen ratissa on aina turvallisuusriski. Kotiin päästiin, kaikesta huolimatta ja elämä jatkuu. Että näin. Kiva, kiitti, moi.