KAUNIALA 2010

Kauniala -Järvenpää toukokuu 2010

Jo torstaina se alkoi, perjantaihin ja viikonloppuun valmistautuminen, konkreettisesti. Henkinen valmentautuminenhan oli alkanut jo viikkoja, joillakin jopa kuukausia ennen varsinaista tapahtuma-ajankohtaa. Torstaina mopoja raahattiin läjä Masalle yökylään ja Mc TUNARIT mattamusta koppiauto ajettiin Kaunialan Sotavammasairaalan pihalle yöpymään.

Perjantaiaamu valkeni kauniina ja kuumana. Herätys oli jo ennen ylösnousua, jäi kauneusunet vähän vähäisiksi. Herra Iso Herra suoritti keräilyerät "piippelillä" (Opel...auto...kai... ) eli noukki kyytiin Sonyn ja Tuomaksen, Maskotin pitäessä pelkääjän paikkaa hallussaan koko matkan ajan. Poikien matkanteko autokyydillä saavutti päätepisteensä mopojen luona eli Masan pihalla. Maskotti häipyi vielä hetkeksi kauneusunille, mutta pojat hyppäsivät mopojen selkään ja karauttivat oitis tienpäälle. Restentti, Masa, Juha, Arto, Sony ja Tuomas ajoivat matkan Porvoosta Helsingin Kauppatorille. Alkumatkasta pojille teki seuraa toimittaja ja TV-ryhmä kameroineen.

Kauppatorilla oli suuren urheilujuhlan tunnelmaa, kun mopokansaa oli virrannut paikalle eri puolilta kaunista Isänmaatamme. Niin ja olihan mukana myös joitakin julkisuudenhenkilöitä hyvää asiaa tukemassa ja edistämässä. Mopot olivat somasti riveissä, kuten aina, mutta ihmiset tungeksivat vähän miten sattuu, kuten aina. Sää suosi tapahtumaa,aurinko paistoi ja lämpötila keikkui hellerajan tuntumassa. Pientä ohjelmallista tuokiota oli ensin ja sitten alkoi ajo mopedeilla Kaunialaan luovuttamaan keräysrahat heille joille ne oli kerättykin, Sotaveteraaneille.

Mopo-ihminen yhdistelmiä oli tänä vuonna reilut 200 ajamassa. Ja mikä oli ajaessa, moisessa säässä, paremmin ei olisi voinut olla. Tosin Maskottia kuljettanut Lady Pink alkoi nikotella jo heti kahden ensimmäisen ajometrin jälkeen. Onneksi matkassa oli Ritareita, Juha ja Tuomas tällä kertaa. Auttoivat Ladya ja Maskottia pääsemään perille, tosin pahasti myöhässä muuhun joukkoon nähden, mutta perille päästiin kaikista ongelmista huolimatta. Oli tulppa märkänä ja "kestojarrut", mutta hyvin Ritarit hommansa hoitivat ja luotsasivat tytöt turvallisesti perille. Iso kiitos heille, teiden moporitareille.

Kaunialassa tarjolla oli soppaa ja musisointia.Hetken hengähdystauko ja sitten mopojen keulat kohti Järvenpäätä ja hotellia. Osa porukasta pakkasi tässä vaiheessa, niin mopot kuin ihmisetkin autoon ja lähti autokyydillä samaan määränpäähän. Ja osa luovutti kokonaan ja matkasi suoraan kotiin, ilman Järvenpään lenkkiä. Osa taas matkasi kotiin hotellilla käynnin jälkeen. Tulikohan tämä nyt turhan tarkkaan selvitettyä, mitä kukin teki tai ei tehnyt tai jätti tekemättä? Ehkäpä joo.

Järvenpäässä ohjelmaan kuului karaokea, saunaa ja virvoitusjuomia. "Mäk" TUNAREIDEN pojat yrittivät muistella Tornion reissua, mutta versioita tuli yhtä monta kuin oli poikia matkassa mukana. Että vielä odotellaan yhtenäistä versiota, jonka jotenkin saisi kasattua jouhevaksi ja julkaisukelpoiseksi matkakertomukseksi. Sitä odotellessa. Ajoissa oli kuitenkin "tutimaan" mentävä, koska lauantain ohjelmallinen osuus alkoi jo kello 10 aamulla, ja se on kovin aikaisin se.

Lauantai valkeni yhtä kauniina ja kuumana kuin perjantaikin. Heti kohta yhdeksän jälkeen alkoi kansaa ja mopoja asettautua hotellin parkkialueelle. Kymmeneltä alkoivat HALAVATUN PAPAT pitää omaa elämöintiään ja metelöintiään, viihdytystarkoituksessa. Ohjelmaa seurasi alkuiltapäivään asti, jolloin oli vuorossa mopoajelu. Ennen sitä oli huutokauppa, puheita, tuotemyyntiä, arpajaiset ja pientä kilpailuakin. Puheita piti niin hotellin johtajatar kuin Herra Aamutossukin siis Mopomoguli. Moguli siirsi tapahtumavastuun Tuusulan Tunareiden Ilkalle, josta leivottiin Suur-Tunari ja hän sai mustan takin hartioilleen. Risto Kaskilahti toimi huutokaupan meklarina ja "Lady Pink" ( Maskotti ) moottoriarpajaisten onnettarena. Mikko Perkoila viihdytti kansaa soittamalla okariinia. Tulpanviilauskilpailuun osallistui TUNAREISTA Restentti ja Maskotti. Herra viilasi tulppaa ja neito kurvaili Lady Pinkillä korkkarit jalassa ja käsilaukku ohjaustangolla, sirosti ja naisellisesti, hosumatta, arvokkaasti kuten ladyn kuuluukin. Tyyli tulee säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että voitto jää saavuttamatta juuri sen takia. Mutta tyyli on se mistä ei luovuta, se on ladyn motto se. Ei tullut voittoa TUNAREILLE, mutta irtosi sentään se niin tuttu neljäs sija. Taitaa olla TUNAREIDEN kohtalo se, ikuisia nelosia. No onhan ne joskus ykkösiäkin, mutta harvemmin, ja poikkeushan vahvistaa säännön.

Päivän ajoreissulle mukaan ei hunsvoteista mennyt kukaan ja taas saatiin kysyä: " Mutta missä on TUNARIT?" ja missähän ne muuallakaan kun terassilla parantamassa maailmaa, jälleen kerran. Ikuisia hyväntekijöitä. Lauantaipäivän rahallinen tuotto meni kokonaisuudessaan Sydänlapsille.

Päivän lopetti ja illan aloitti alkuiltaan sijoitettu ruokailu ja palkintojenjakotilaisuus. Tuusulan Tunarit leipoivat Herra Aamutossusta Kunniajäsenensä numero 1. Tulpanviilauksesta palkittiin ykköseksi vauhdikkaalla suorituksellaan yltänyt Mc Kortesjärvi. TUNAREIDEN Lady Pink ja Maskotti palkittiin parhaasta kokonaisuudesta, olivat niin " samiksia " pinkkeine karvoineen typykät. Loppuilta sujui aikuisten taikajuoman ja leppoisan yhdessäolon merkeissä. Nukkumaan kansa kävi, kukin rytminsä mukaiseen aikaan, kuka aiemmin, kuka myöhemmin.

Sunnuntai alkoi samoissa kauniissa merkeissä, kuten aiemmatkin päivät, auringon paistaessa täydeltä terältään. Kansa vaelsi aamiaiselle reippaina tai vähemmän reippaina. Pientä lepoa aamiaisen jälkeen, hyvästit ja kotiinlähtö. Vuosi odottamista ennen kuin näissä merkeissä ja puitteissa tavataan. Mutta onneksi on välissä monta riemullista mopotapahtumaa. KIITOS tästä!

Tästä se lähtee, ajo Porvoosta Kauppatorille.